StatCounter

CONSTELLATIONS


































These are the days of
softly tiptoeing around in woolly socks,
coffee upon cinnamon tea upon coffee,
evenings overdosing on cheese & figs
(I've more or less totally abandoned sugar,
but I could never give up cheese...),
wilting autumn roses,
a certain quietness of the soul
even with the music flowing in the background.




















I've been thinking about time recently,
about an underlying pressure to, along with time,
always move forward.
But also about the grace to stand still.
Not always growing "chronologically",
as Anaïs Nin utters wisely.
  















Even rest from all those 
well-meaning carpe diems
that can sometimes just add pressure.
Believing that there is & will be enough time anyway
for the things that matter.















Cause there'll always be laundry to hang,
dishes to put away,
tax returns to fill in,
deadlines to meet.
Surprise elements,
things beyond control. 















But there's a moment each day
to take a photograph,
read a thought-provoking line,
smell my child's skin,
notice the frost on the leaves on the ground,
 the way the light flickers...














P.S. 

Big love goes to
those grey, older men & women
who are bursting with character
& filling their silver years
 doing what they love,
like this super lady from Japan.





(Second image,
leaf on spread from REVS #15)


















Hiippailua villasukissa,
kahvia, kaneliteetä, lisää kahvia,
illan tullen juusto- ja viikunaövereitä
(sokerin olen lähes tyystin heivannut,
mutta juustosta en luopuisi vaikka mikä olisi…),
hiljakseen kuihtuvia syysruusuja,
sisimmässä tiettyä hiljentymistä,
vaikka taustalla tulvii musiikki.


Olen miettinyt aikaa, sen kulumista,
ja alitajuista painetta mennä eteenpäin, kasvaa vinhasti sen mukana.
Olen miettinyt myös armollisuutta pysähtyä, jäädä paikoilleen.
Emme kasva aina “kronologisesti”,
puhuu Anaïs Nin viisaasti.


Miettinyt myös lepoa “carpe diem” -lausahduksista,
jotka loppujen lopuksi joskus lisäävät vain paineita.
Uskoa siihen, että aikaa on & tulee olemaan riittämiin
sille, mikä on tärkeää.


Sillä päivät nyt vaan helposti täyttyvät siitä,
kun ripustaa pyykkejä kuivumaan,
laittaa astioita kaappiin,
täyttää veroilmoituksia,
tähtää dediksiin.
Yllätysmomenteista,
asioista, joita ei pysty hallitsemaan.


Silti joka päivä on aikaa
ottaa valokuva,
lukea ajatuksia herättävä lause,
tuoksutella lapsen ihoa,
huomata huurrekerros maahan tipahtaneen lehden reunuksella,
se korttelin rakennus,
jonka aamuaurinko kuvioi erityisen viehkosti.



P.S.  
Sydän syttyy niille harmaahapsisille herroille & rouville,
joilla on elämää suurempi persoona
& jotka täyttävät hopeiset vuotensa
sillä, mistä totisesti syttyvät



























Merja said...

That second image... wow... did you take it? It's gorgeous.

Rebecca Skye Watson said...

Well Merja, it's a magazine spread that I added the leaf to,
- there's a link at the bottom of the post.

Merja said...

Oh I get it... it looked so natural I did not notice the leaf was on top... Nice effect!

Rebecca Skye Watson said...

Thanks Merja :)
I think it's the most wonderful magazine right now,
partly Finnish-made as well,
& doesn't even break the bank to buy.
x

Méa Strauß said...

Dear Rebecca, these roses!! I have NEVER seen something like this! Oh my God, this is... wow, I am smitten.
Thank you for this post!!!
Greetings from Méa

Rebecca Skye Watson said...

Méa dear, thank you from the heart!
You made me happy, truly, xxx

barefeet and bluejeans said...

how did miss this one..........??????? Ahhhhhhh.......so glad I just had to have more this morning and went scrolling back through. Your gift to find just the right words with images that should leave one speechless......well that might just be pure genious. :) It is snowing here this morning (in Canada -Alberta) and I think you would be outside shivering right now with all the glorious creams and whites behind your lens. ~Melody

Instagram

Sanctuary.