Saturday, 23 January 2016

ANEW.






















Saturday. Quiet & caressing,
like a soft shawl enveloping the shoulders.
A few bubbling weeks behind
filled with photography work for clients
& meetings with the best ladies,
clutching on our steaming coffees
while jotting down plans on paper
that tingle through the whole body.
The joy of falling, 
quite by chance,
serendipitously,
in the middle of a little group with a bit of a mission,
everyone with different skills,
but with the same pulsating heart.














But on this quiet & caressing Saturday,
wrapped in layers of soft greys,
I rest in between.
A new, blank page of Sanctuary
always beckons -
no need to think for others,
no need to get worked up
about writer’s block,
it doesn’t matter at all if the words don’t flow.















 (And it so often feels that they don’t -
I tend to arrive here with a head full of images,
a few photographs,
but no pre-thought words…
And yet there’s always a feeling
that that’s ok, too,
this is my little haven where pressure has no place.
Images, feeling & somehow connecting with you
are what count.
Besides, “writing about a writer's block is better than not writing at all,” 
says Mr Charles Bukowski. 
Even if it’s a brief beating-around-the-bush kind of writing, Rebecca adds. )














The joy of creating. For its very own sake.















Lauantai. Hyväilevä & hiljainen,
kuin hartioille levitetty pehmoinen shaali.
Takana pari kuplivaa viikkoa,
kuvaushommia asiakkaille
& kokoustamista parhaiden naisten kanssa
- kahvin höyrytessä, kynien sauhutessa,
suunnitelmia paperilla, jotka kihelmöivät koko kehossa.
Ilo siitä, kuinka puolivahinko
- onnenkantamoinen
toi meidät kaikki yhteen,
jokaisella eri vahvuutensa,
mutta sama polte rinnassa.



Mutta tänä hyväilevänä & hiljaisena lauantaina,
pehmeisiin harmaisiin kääriytyneenä,
levähdys.
Tällaisina päivinä Sanctuaryn tyhjä, valkoinen sivu
aina viekoittelee -
täällä ei tarvitse ajatella muiden toiveita,
kokea tyhjän paperin kammoa,
ei väliä tulvivatko sanat vai eivät.
(Eivätkä ne sanat tänne meinaa aina oikein löytyäkään
- saavun aina pää valtoimenaan kuvia,
mukana hyppysellinen valokuvia,
mutta ilman valmiita sanoja…
Silti tuntuu, että eipä se mitään haittaa,
sillä tässä pienessä keitaassa ei paineilla ole sijaa.
Kuvat, tunne ja jonkinlainen yhteys sinuun
ovat ne, mitkä merkkaavat.
Sitä paitsi “writing about a writer's block is better than not writing at all”, 
sanoo herra Charles Bukowski. 
Vaikka sitten kierrellen ja kaarrellen, lisää Rebecca.)

Luomisen ilo. Luomisen vuoksi.






















15 comments:

  1. Justiinsa rauhaisuus ja levähdys!Kiitos R 😊

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi kiitos Anu,
      ilahduttavaa, jos välittyy sinnekin!
      Elämä on välillä aikamoista sälää,
      sinne tänne poukkoilua,
      mutta täällä on hyvä aina pysähtyä hetkeksi itsekin,
      pistää ilmoille ihan omaa :)

      Delete
  2. Wow, wow, wow. This is amazing.

    ReplyDelete
  3. A beautiful read - lovely post in all respects. It is magical.
    JoanMarie

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you dear JoanMarie for your kindness
      - for taking the time & leaving such a lovely mark, x

      Delete
  4. Kiitos ihanasta blogista Rebecca 💜

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oi kiitos Niina,
      ilahduttaa, kun vierailet ♡

      Delete
  5. Kauniisti kirjoitettu. Tykkään niin vierailla täällä.
    Taianomainen tunnelma josta luovuus huokuu.

    Anu

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Anu,
      niin ihanasti sanot...
      Lämpöisiä ajatuksia lähettelen! x

      Delete
  6. I come here not only for your exquisite photographs but also for your poetic words. You do have a way with the words, a unique way and I feel grateful that you share them wit us.
    Doina, with love from New York

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you Doina for your kindness
      that reached me right in the heart.
      It makes me so glad to know that you enjoy coming here...
      Take care over in NY, x

      Delete
  7. Awesome and tender post! Like a white rose's petals. Thank you for nice inspiration!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you so much for leaving such thoughtful words, x

      Delete
  8. Because I cannot hope to turn again
    Consequently I rejoice, having to construct something
    Upon which to rejoice
    Ash Wednesday~ T.S. Eliot

    ReplyDelete

It makes me happy
when you leave a trace

- whether it's a single word
or you scribble all over.

x

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...