WINGS

We leave behind our nests of linen sheets

& usual humdrum. 

 A drive through a landscape 

of silver roads,

silent lakes

& birch trees dripping in gold. 

Suddenly a field

with hundreds of swans 

 gathered 

before taking flight

to faraway lands.

The most spine-tingling

sight & sound

imaginable. 

We land in my parents' quiet house

& fill it with all that noise & bustle

that a family with children

tends to without even noticing.

They don't seem to mind.

There's tenderness in their eyes.

Traces of autumn everywhere you look,

silently nudging to a quieter place inside.

If summer fills you with a certain restlessness,

autumn seems to bring you back home.

The odd thing is that as a rest takes hold of heart & soul,

it's as if you gain wings to soar.

A silence & a pulsating feeling of freedom.

x

CONSTELLATIONS

These are the days of

softly tiptoeing around in woolly socks,

coffee upon cinnamon tea upon coffee,

evenings overdosing on cheese & figs

(I've more or less totally abandoned sugar,

but I could never give up cheese...),

wilting autumn roses,
a certain quietness of the soul
even with the music flowing in the background.

I've been thinking about time recently,

about an underlying pressure to, along with time,

always move forward.

But also about the grace to stand still.

Not always growing "chronologically",

as Anaïs Nin utters wisely.
  

Even rest from all those 

well-meaning carpe diems

that can sometimes just add pressure.

Believing that there is & will be enough time anyway

for the things that matter.

Cause there'll always be laundry to hang,

dishes to put away,

tax returns to fill in,

deadlines to meet.

Surprise elements,

things beyond control. 

But there's a moment each day

to take a photograph,

read a thought-provoking line,
smell my child's skin,

notice the frost on the leaves on the ground,

 the way the light flickers...

P.S. 

Big love goes to

those grey, older men & women

who are bursting with character
& filling their silver years

 doing what they love,

like this super lady from Japan.





(Second image,
leaf on spread from REVS #15)

Hiippailua villasukissa,

kahvia, kaneliteetä, lisää kahvia,

illan tullen juusto- ja viikunaövereitä

(sokerin olen lähes tyystin heivannut,

mutta juustosta en luopuisi vaikka mikä olisi…),

hiljakseen kuihtuvia syysruusuja,

sisimmässä tiettyä hiljentymistä,

vaikka taustalla tulvii musiikki.

Olen miettinyt aikaa, sen kulumista,

ja alitajuista painetta mennä eteenpäin, kasvaa vinhasti sen mukana.

Olen miettinyt myös armollisuutta pysähtyä, jäädä paikoilleen.

Emme kasva aina “kronologisesti”,

puhuu Anaïs Nin viisaasti.

Miettinyt myös lepoa “carpe diem” -lausahduksista,

jotka loppujen lopuksi joskus lisäävät vain paineita.

Uskoa siihen, että aikaa on & tulee olemaan riittämiin

sille, mikä on tärkeää.

Sillä päivät nyt vaan helposti täyttyvät siitä,

kun ripustaa pyykkejä kuivumaan,

laittaa astioita kaappiin,

täyttää veroilmoituksia,

tähtää dediksiin.

Yllätysmomenteista,

asioista, joita ei pysty hallitsemaan.

Silti joka päivä on aikaa

ottaa valokuva,

lukea ajatuksia herättävä lause,
tuoksutella lapsen ihoa,

huomata huurrekerros maahan tipahtaneen lehden reunuksella,

se korttelin rakennus,

jonka aamuaurinko kuvioi erityisen viehkosti.

P.S.  

Sydän syttyy niille harmaahapsisille herroille & rouville,

joilla on elämää suurempi persoona

& jotka täyttävät hopeiset vuotensa

sillä, mistä totisesti syttyvät

 - kuten tämä japanilainen supermummo.

INTO THE WILD

Sometimes it's in the wilderness

where we find our peace.

Like wandering in the rolling hills 

of the Peak District last summer

(pictured above),

when it hit us - a family of city-dwellers -

with such a sense of awe

& joy & freedom. 

And now, I've been confined to my desk 

a little too much lately,

but that wilderness simmers inside,

whispering, tugging,

inspired.

AUGUST NOTES

In the heat of the weekend,

I found my way to the green havens of my town,

sprawled on a park bench to read,

as etudes flooded through my ears, 

cooled off under the shadow

of lofty museum ceilings.

During the week,

I've been slaving at my desk,

running around with my calendar,

talking about things with my child

 even adults can't understand.

But beauty everywhere,
when you look close enough.

Viikonlopun paahteessa

hakeuduin vihreille plänteille,

 luin puistonpenkeillä
etydien tulviessa sisään korvista,

jäähdyttelin näyttelyiden viileydessä.

Viikolla taas paahtanut töitä,

juossut kalenterin kanssa,

joutunut keskustelemaan lapsen kanssa asioista,

joita aikuinenkaan ei ymmärrä.

Mutta kauneutta kaikkialla,
kun tarpeeksi katsoo.

LONDON ETERNAL

Then finally there was London,

and all that it entails.

Like walking for miles on end

& whiling away in a park -

& rekindling an old love affair.

(I'm sure I'm not the only one

who thinks you can love a city

like you can love a person.

We've had our ups & downs,
but this is strong.) 

Sokerina pohjalla oli Lontoo

ja kaikki se, 

mikä sen kanssa menee käsi kädessä

- kilometrikaupalla kävely,

hengähdyshetket puistossa

& vanhan romanssin lämmittely. 

En taida olla ainoa,

jonka mielestä kaupunkia 

voi rakastaa niinkuin ihmistä.

Meillä on ollut ylä- ja alamäkiä,

mutta tämä ei hellitä.

MY HEART SAYS YES

The heart-warming joy of -

driving down winding country lanes arched with trees,

listening to Radio 4

(Gardeners' Question Time is just perfect),

lunch at a hushed country pub,

a dog going wild on rolling hills,

vintage shops

(like A G Hendy pictured here

& Butler's Emporium,

another Hastings gem),

ivy that clings to everything

from stone walls to tree trunks. 

Just some of those English things

I'd stuff in my suitcase

in a jiffy. 

Sydäntä sykähdyttäviä: 

ajelu kiemurtelevilla pikkuteillä 

puiden muodostamien holvikaarten alla, 

lounas hämärässä maalaispubissa,

nummien korkeuksissa 

ilakoiva koira,

vintage-kaupat

(kuten kuvassa näkyvä A G Hendy

& Butler's Emporium,

toinen Hastingsin helmi),

muratti, joka peittää kaiken

kivimuureista  puunrunkoihin. 

Ihan vaan muutama sellainen juttu,

jonka tunkisin matkalaukkuuni oitis.

                        

LAST OF MAY

Sunday began with a usual dose of coffee & beauty

(Carl Bengtsson's portrait glimpsed on the spread).

The past week was bursting with all sorts:

- work, son's birthday,

a lovely evening shoot in the spring light

(more on that to come here,

for now a taster over on instagram),

end of school for the kids.

A sweet Sunday to you! 

Tämäkin sunnuntai alkoi kahvin & kauneuden äärellä.

(Aukeamalla vilahtaa Carl Bengtssonin potretti).

Viikkoon mahtui paljon

- töitä, pojan synttärit, 

ihanat kuvaukset kevätillassa

(joista kunnolla vielä lisää, 

instagramissa vilahtaa),

suvivirsi. 

Suloista sunnuntaita!