S. is sleeping off her flu,
while I sit here and wonder where we’ve landed
all of a sudden.
In the evening, O. wants to take me to the cathedral
along a maze of winding streets.
It’s like a tourist show out there,
but we find some bustling streets behind
where also locals wander.
On our way back towards the hotel,
we all meet up again
& end up in a tiny bar for some tapas,
where bottles of liquor, pictures of Jesus
and Virgin Mary statues mingle side by side.
The Thursday market is brimming
with all sorts of interesting paraphernalia,
but prices are high.
My only catch of the day is an old,
beautifully wrapped pack of Lisbon cards.
On our way back from the market,
something unbelievable happened.
I noticed a small vintage shop called Bien Chiné.
Once inside, the owner suddenly calls my name.
It was Nines, we’ve been following each other for years,
it just hadn’t dawned on me that she lives here in Seville.
Kisses on the cheeks, a flood of words, baffled smiles.
She wanted me to choose something,
I also wanted to buy something to take home…
Her shop was about to close
& she had to be somewhere else,
but she wanted to pack everything as beautifully as you can imagine,
and insisted on dropping the things off at the hotel.
Later on, I hear a knock on our door
and I’m handed a brown bag of love.
We were all astounded by the unexpected warmth
that came our way,
a heart of gold towards
strangers in a strange place.
Later on, we meandered
through the town
for dinner in the old gypsy quarter Triana,
passing the bull
ring on the way.
Teenage boys were crowding around the entrance,
all as if in their Sunday best
of pale chinos and pastel-hued shirts.
The bridge leading
over the river to Triana
was heaving with people,
gathered to watch the statue
of Triana’s patron saint Santa Ana sailing in,
ready for the week-long feria.
Despite the hoards of
tourists,
there’s a deeper, enticing beat to this place,
dark secrets you’d like
to uncover.
In the velvety night,
the spine-tingling rhythm of flamenco
echoes
from the back streets
– it reverberates deep in the stomach,
penetrates the
soul.
S. nukkuu flunssaansa,
minä ihmettelen, mihin
tupsahdettiin.
Illalla O. vei minut katedraalille pitkin mutkittelevia kujia.
Siellä oli kunnon turistishow käynnissä.
Katedraalin takaa löytyi kauppakatuja,
joissa sentään paikallisiakin.
Kotimatkan varrella koko perhe taas koolle,
päädyttiin pikkuruiseen baariin tapaksille,
jossa vierivieressä likööripullot,
Jeesus-kuvat & Pyhän Marian patsaat.
Torstaimarkkinoilla kaikkea kiintoisaa,
hinnat vaan korkealla.
Saaliiksi ainoastaan vanha, kauniisti kääräisty pakka
Lissabon-kuvia.
Markkinoilta palatessamme tapahtuikin ihan uskomaton juttu.
Huomasin pienen vintage-kaupan nimeltään Bien Chiné.
Sisällä omistaja yhtäkkiä
lausuu nimeni.
Hänhän oli Nines, jonka kanssa olemme seurailleet toisiamme
vuosikaudet,
en vain ollut tajunnut, että hän asuukin Sevillassa.
Poskisuudelmia,
sanatulva,
yhtä hymyä ja hämmennystä.
Halusi, että valitsen itselleni lahjaksi
jotain,
halusin myös ostaa…
Kauppa oli menossa kiinni,
hänen oli oltava pian toisaalla,
mutta halusi ehdottomasti paketoida tavarat kauniisti,
toimittaa ne perästä hotellille.
Illemmalla kuuluikin huoneen ovella koputus
ja
minulle ojennettiin kassillinen lempeyttä.
Olimme kaikki häkeltyneitä tästä odottamattomasta,
hyväsydämisyydestä,
vieraille vieraassa paikassa.
Myöhemmin illalla vaellus kaupungin halki syömään
vanhassa mustalaiskaupunginosassa, Trianassa,
ohi härkätaisteluareenan.
Teinipojat
parveilivat porteilla,
kaikki kuin pyhävaatteisiin sonnustautuneina,
siistit vaaleat housut ja
pastellinväriset paitapuserot.
Trianan puolelle johtava silta pursuili ihmisiä.
Olivat kerääntyneet katsomaan,
kun Trianan suojelupyhimyksen Santa Anan patsas
lipuu veneellä
valmiuksissa viikon kestävään juhlintaan.
Turistimeiningeistä huolimatta
kaupungissa tuntuu
syvempi syke,
tummia salaisuuksia,
joita haluaa raottaa.
Yömyöhällä
takakujilta kantautuu flamencon pakahduttava rytmi
– se värisee syvällä
vatsanpohjassa,
tunkeutuu sieluun.
