StatCounter

RODIN ON HOLY SATURDAY























Something pulled me out of bed
at the crack of dawn today.
I tiptoed to the kitchen to put the coffee on the boil,
while the others were still fast asleep.
A night owl gets a glimpse
of what it is that
morning people get all jazzed up about.















A walk through a town
adorned with a veil of mist,
music streaming through my ears
- like a promenade in some strange, faraway land,
near enough to utopia. 



















Rodin at the art museum.
I'd been saving him 
for the right moment,
a tranquil day
with nothing pulling me away.






















His masterpieces,
they creep under the skin,
penetrate the soul,
bring a lump to the throat,
even conjure up images
of pictures I want to take one day. 
Afterwards, the lady behind me in the café queue
gasps that you don't always get choked up at exhibitions,
but this time you did.
Her friend replies that
ye-ep,
sometimes it just depends on the day of the week
or the mood that particular day.
Today, all those pieces aligned,
I think to myself.


















Heräsin aamulla kukonlaulun aikaan,
keitin kahvit muiden vielä nukkuessa. 
Iltaihminen havahtuu siihen,
että näissä omissa aamuhetkissä on puolensa.


Kävely halki sumuisen kaupungin
musiikki korvilla
- kuin olisi käyskennellyt vierailla mailla,
lähestulkoon utopiassa.


Ateneumissa Rodin,
jota olin säästellyt sopivaan hetkeen,
toivonut seesteistä päivää,
kun ei ole kiire mihinkään.



Nuo taidonnäytteet tunkevat ihon alle,
syöpyvät sieluun,
kohottavat palan kurkkuun,
loihtivat jopa mieleen kuvia,
joita joskus vielä haluan ottaa. 
Kahvilajonossa joku huokaisee,
että aina ei näyttelyissä pääse fiiliksiin,
mutta nyt pääsi.
Ystävänsä kommentoi,
että nii-in,
joskus se vain riippuu 
päivästä ja omasta mielentilasta.
Tänään kaikki nuo palaset kohtasivat,
tuumaan mielessäni. 



x




























Anonymous said...

This is sublime!

Rebecca Skye Watson said...

I l o v e that you feel that,
a big thank you, x

Anu. said...

Eilinen sumu oli kaunis.Ja nyt sunnuntain aamupäivässä aavistus auringosta. Pääsiäinen on mun lempijuhla,ei kaupallista pakkoa ja sanoma kaikkein tärkein ja pyhin. Ja selkeästi ilmasta huolimatta taittaa talven selän,se on kevät nyt!

Nalle said...

Nämä sinun kuvat ja sanat ❤
Ihan kuin jokainen päivä olisi kuin kaunein sunnuntai.
Kiitos.
-Ulla

Rebecca Skye Watson said...

Elinen sumu oli jotenkin ihan ihmeellinen.
Ja sattui sopivasti oman raukean mielentilan kanssa yksiin,
oli oikeasti kuin olisi leijaillut jossain ihan omissa maailmoissa
ja sumu hälvensi kaupunkimaisemassa kaikki rumatkin yksityiskohdat.
Voisin tilata tollaisia päiviä lisää :)
Pääsiäinen on munkin lempijuhla
ja ihan samoista syistä kuin sinulla.
Ihana kevään julistus, se alkoi nyt!
Onnellista oloa sinulle siellä
ja kiitos ihanasta viestistä, x

Rebecca Skye Watson said...

Oi kiitos Ulla sanoista, jotka upposivat, ah!
Iloinen olen, jos tuntuu,
että täältä saa imeä sunnuntafiilistä
myös maanantaina :)
Kaunista pääsiäisen jatkoa toivottelen sinulle, x

Unknown said...

Happy Easter Rebecca. Ah coffee for the night owls.I love the quietness of the night but sometimes I wish I could turn myself into a morning person! I also visited an exhibition today and was pleasantly surprised. Andy Warhol and Ai Weiwei. Challenging and different. Was moved to tears when I stood in front of Warhol's images of Jackie Kennedy after the death of her husband. Art is so powerful.xx
'

Rebecca Skye Watson said...

thank you dear lizzie b
for leaving such an endearing message.
sometimes i think it would be great
to be able to be both a night owl and an early bird
just out of sheer hunger for life :)
but i do cherish the notion of limits, too,
needing that wonderful thing called sleep & dreams in between.
art can be incredibly powerful
and take you completely by surprise.
i was similarly taken over by emotions and tears
at Alexander McQueen's Savage Beauty in London last summer.
I think it's sometimes also the brokenness, dark side & soul
that is engrained in the works.
I often wonder about that,
feel conscious that too much purely 'pretty' for pretty's sake
can be too much.
That the other side, the imperfections and brokenness
needs to be welded into everything we create
for it to be true.
That's not saying that purely pretty isn't true,
but somehow even in that, there can be a human, imperfect quality
that shines through.
I think I got off on a tangent there,
maybe you get my drift :)
Wishing you a beautiful springtime lizzie, x

Doina Manea said...

Your words drew me in the atmosphere of your morning stroll!
With love from NY, Doina

Instagram

Sanctuary.