August.
Love.
Fluctuation
between golden light & dusk.
It’s good to be home.
Allow
routines to gently slip into the weeks,
while still holding on to summer’s
freedom-blowing winds.
I’m somewhat careful with
my promises,
shelter this balance in my hands.
It’s also calming to notice
that with the new season that lies ahead,
I’m content with the way things
stand.
For someone who, despite a tranquil exterior,
has always had a sense of
rootlessness pulsating through her veins,
this is something rather new.
Or perhaps this innate restlessness is simply cloaked in a new form
– channelled as photography ideas jotted in a black notebook.
Wishing you plenty more golden rays
& gentle winds.
Elokuu.
Rakastan.
Kultaisen valon ja hämärän vuorottelu.
Tuntuu hyvältä olla taas
kotona.
Antaa rutiinien hiipiä viikkoihin pikkuhiljaa,
mutta pitää vielä kiinni
kesän vapautta puhaltavista tuulista.
Olen hieman varovainen lupauksissani,
varjelen
tasapainoa hyppysissäni.
Tuntuu myös rauhoittavalta huomata,
että syksyä
ajatellen olen tyytyväinen siihen mitä on.
Ihmiselle, jolla rauhaisasta
olemuksesta huolimatta
on aina veressä sykkinyt juurettomuus
on tämä jotain aika
uutta.
Tai ehkä tuo synnynnäinen levottomuus on saanut uuden muodon
– nyt se
kanavoituu kuvausideoiksi mustakantiseen muistikirjaan.
Kultaisia säteitä ja leppoisasti puhaltavia tuulia
toivottelen vielä.
x
